CO2 ilmastoherkkyys, IPCC/FMI ja tieteen eroavaisuudet

1. Johdanto

Nykyisen lämpöisen ilmastovaiheen syyn todistelu perustuu siihen IPCC:n uskoon, että hiilidioksidin (CO2) pitoisuuden nousu ilmakehässä aiheuttaa ilmaston lämpenemistä ja sitä kautta erilaisia voimakkaita ja poikkeavia sääilmiöitä.
Niinpä maapallon ilmakehän CO2:n ilmastoherkkyys (TSC/TCR) on koko meneillään olevan ilmastonmuutostarinan kulmakivi.

Aikojen saatossa vastaavissa tilanteissa syitä on haettu Golfvirrasta, auringosta, merenpohjan muutoksista, revontulista, kuusta, tulivuorista, sodista, otsonista, maapallon akselin heilauttamisesta ja soiden ojittamisesta.

2. Hiilidioksidin ilmastoherkkyys

Ilmastoherkkyys on se lämpötila-arvo celsiusasteina, jonka maapallon ilmaston lämpötilan oletetaan nousevan globaalisti, kun CO2-pitoisuus kaksinkertaistuu 280 ppm:stä 560 ppm:ään.

 Ilmastoherkkyyteen liittyen on ollut käytössä kolme arvoa: TCS-arvo (Transient Climate Sensitivity), ECS-arvo (Equilibrium Climate Sensitivity) ja uusin TCR (Transient Climate Response).

• Ohimenevä ilmastovaste TCR: CO2:n kaksinkertaistumisen aikaan keskittyvä keskimääräinen lämpötilavaste.
• Tasapainoilmastoherkkyys ECS: lämpötilavaste tasapainotilan saavuttamisen jälkeen CO2:n kaksinkertaistumisen jälkeen.

Näistä ilmastoherkkyyttä parhaiten kuvaavat TCS ja TCR, eikä mitään asiallista eroa näillä kahdella termillä ei ole.

TCS/TCR-arvo on IPCC:n mukaan 1,8 astetta, mutta sillä on epävarmuusalueensa: ”Based on process understanding, warming over the instrumental record, and emergent constraints, the best estimate of TCR is 1.8°C, the likely range is 1.4°C to 2.2°C and the very likely range is 1.2°C to 2.4°C (high confidence).” (Lähde Ollila:
Ollila vastaan IPCC | Uusi Suomi Puheenvuoro ).

2.1 Historiaa, Svantte Arrhenius

Aikanaan Nobelisti Svantte Arrhenius määritteli vuonna 1896 CO2:n ilmastoherkkyysarvon 5 C:ksi, mutta tehtyään lisää tieteellistä tutkimusta, vuonna muutti arvionsa 1,6 C-asteeseen.

2.2 Nykyiset CO2:n ilmastoherkkyyden tieteelliset tutkimukset

IPCC

IPCC:n TCS/TCR ilmastoherkkyysarvio on 1,4 – 2.2 C.

KANSAINVÄLISET TIEDEYHTEISÖT

Viimeaikaiset CO2-ilmastoherkkyysarviot jatkavat suuntaustaan kohti nollaa, johon liittyen on tehty yli 160 tieteellistä tutkimusta, linkki tutkimuksiin 160 Papers: Low Sensitivity (notrickszone.com)

Tieteellisten ilmastoherkkyystutkimusten tilannetta kuvaa tämä kuva:

2.3 Hiilidioksidin kyllästymispiste

Tieteessä esitetään myös kaavioita, joissa on CO2:n säteilypakotteen logaritminen heikkeneminen sen pitoisuuden kasvaessa.

2.4 Mikä on tieteellinen konsensus?

Tieteessä ei siis ole tieteellistä konsensusta sen suhteen, että mikä on CO2:n ilmastoherkkyys. Tietokone- ja muita mallinuksia on melkeinpä yhtä monta kuin on tutkijaakin. Johonkin arvoon uskotaan yleisesti enemmän kuin johonkin toiseen ja jos ei usko suurimpiin tietokonemallinnusten arvoihin, kuulee olevansa tieteen kieltäjä ja denialisti.

2.5 Tulevaisuus

Hiilidioksidin pitoisuuden nousemiseen liittyen tulevaisuutta ennustellaan kovasti ja tehdään lämpötilavertailuja esiteollisen ajan 1850 lämpötiloihin nähden. Maapallon keskilämpötila ei saisi nousta, mitä tavoitellaan? Mikä taho antaa näihin kysymyksiin vastauksen?:

1) hiilidioksidin tarkka numerollinen ilmastoherkkyysarvo?

2) mikä on ihanteellinen CO2-pitoisuus maapallolla?

3) mikä on sopivin maapallon keskilämpötila? ja

4) milloin maapallolla on vallinnut ihanteellinen ilmastojakso?

Nuo ovat ne neljä perusasiaa, jotka pitäisi olla selvillä, kun CO2-mörköä vastaan taistellaan ja hoetaan joka päivä, että kaikki on huonosti. Kun nuo perusasiat on määritelty, voidaan IPCC:n mallinnustietokoneissa arvioida esimerkiksi se, että monellako tuulimyllyllä tavoite ja ihannetila taas saavutetaan.

Tämmöinen päämäärätön ilmastohutkiminen tulee kalliiksi, kun ei edes tiedetä muuta kuin että hiton huonosti kaikki ilmastossa on, mutta sitä ei tiedetä, että mikä on maapallon ilmaston ihannetila ja milloin se on viimeksi vallinnut. ilmastotiedekin päivät päästään todistaa, että päin persuksia ilmasto menee, mutta ei kerro sitä, että milloin viimeksi maapallolla vallitsi ihanneilmasto. Kun se 10-30 vuoden maapallon ihanneilmastojakso on ilmoitettu, voidaan tehdä historian kirjojen kautta vertailua nykyisen ja sen ajan säiden sekä ääri-ilmiöiden välillä. Jotkut sanovat, että ihanneilmasto oli 1850-luvulla, josta historian kirjoitusten ja ilmatieteen raporttien perusteella ilmasto nopeasti lämpeni 2 asteen verran, kun tultiin 1940-luvulle.

1850-luvulta ilmasto lämpeni nopeasti 2 asteen verran tultaessa 1940-luvulle ja siitä Ilmatieteen laitoksen johtaja Keränen 3 sivun raportissaan kertoi, linkki :
Ilmastokatsaus vuodelta 1939, Suomen Ilmatieteenlaitos | Uusi Suomi Puheenvuoro

Samoin vuonna 1951 Australiassa kuvattiin 1900-luvun nopeaa ilmastonmuutosta mm. näin:

3. Hiilidioksidipitoisuuden nousemisen ennustukset

Perusasia on siis CO2:n ilmastoherkkyys, mutta sitten IPCC on tehnyt CO2 pitoisuuden nousemiseen liittyviä erilaisia RCP-visioita, eli IPCC:llä on neljä projektiota, jotka on esitetty kuvassa. Projektioiden nimet ovat lyhennetty sanoista Representative Concentration Pathways (RCP) eli suoraan suomennettuna Pitoisuutta Edustavat Polut:

RCP-projektioiden keskiarvoiset lämpötilanousulle vuodeksi 2100 ovat: RCP2.6 =1,0 °C, RCP4.5 = 1,8 °C, RCP6.0 = 2,2 °C, ja RCP8.5 = 3,7 °C. Tärkein kasvihuonekkasu on edelleen hiilidioksidi.

• CO2-pitoisuus kasvaa nykyisin n. 2,2 ppm vuodessa. Tasaisen vauhdin tahdilla päädyttäisiin arvoon 585 ppm vuonna 2100.

RCP-projektioissa ei ole oikein hyvin tätä 585 ppm -skenaariota vastaavaa arvoa, mutta iteroimalla päädyttäisiin arvoon 2 °C laskettuna vuodesta 1750.

• Tätä tulosta tulkittaessa pitää muistaa, että se on laskettu vuodesta 1750 alkaen. Koska lämpenemistä on jo tapahtunut n. 0,85 °C, niin tämän vuosisadan lopun aikana lämpenemistä tapahtuisi ”business as usual” skenaarion mukaan vielä n. 1,2 °C laskettuna siis IPCC:n mallilla. Lähde:
  Ilmastonmuutos, osa 8: IPCC:n lämpötilaennusteet käsittelyssä | Uusi Suomi Puheenvuoro

3.1 RCP:n pohjalta tehtyjä ennustuksia

Nyt sitten maapallo on täynnä tutkijoita, jotka tekevät kaikenlaisia tulevaisuuden ennustuksia liittyen noihin RCP-arvauksiin. Yleensä valitaan RCP 8.5, joka ei edes IPCC:n mukaan ole realistinen, mutta sillä tutkijat saavat raflaavimmat juttunsa aikaiseksi. Suomessahan ennustaja ja tietokirjailija Kerttu Kotakorpi muiden muassa kirjoitti kirjaansa omat tulevaisuudenkuvitelmansa juurikin RCP 8.5 projektion pohjalta. Vastaavia ennustuksia on satoja ja niistä on tehty hakemistojakin, kuten tämä:

Yhden ennustuksen mukaan ihmisille kasvaa hyvinkin nopeasti kissan silmät, kidukset ja räpylät.

4. Suomen ilmatieteenlaitoksen näkemys CO2:n ilmastoherkkyydestä

Kyselin twitterissä Suomen ilmatieteenlaitoksen tieteelliseltä johtajalta, että mikä on FMI:n näkemys CO2:n ilmastoherkkyyden suhteen. Hän vastauksessaan kysyi minulta, että mikä hitto on CO2:n ilmastoherkkyys ja siihen liittyvä käyrä? Viittaa myös olkinukkeen twiitissään, mikä on tyypillistä, kun vaikeasta asiasta puhutaan, mutta äärimmäisen omituista, koska kysymyksessä on koko ilmastokuvitelman kulmakivi.
Kerroin hänelle määritelmän ja hän kuvan mukaisesti vastasi, että se on 3 astetta aina kun CO2-pitoisuus kaksinkertaistuu, mutta voi olla jokin muukin lukema.

Kovin ovat vieraat CO2 ilmastoherkkyyteen liittyvät esitykset Suomen ilmatieteenlaitoksen tieteelliselle johtajalle, mikä ei kyllä hämmästytä yhtään, kun lueskelee hänen twiittejään. CO2 ilmastoherkkyys on tosiaan hänelle olkinukke, vaikka on kaiken ilmastokuvitelman perusasia.

5. CO2:n säteilypakotteen logaritmisuus?

FMI liputtaa siis Ari Laaksosen suulla sen suhteen, että CO2:n säteilypakote vähenee vain lievästi sen pitoisuuden kasikertaistuessa. Siis FMI:n CO2:n säteilypakoteuskomus on niinkin suuri kuin 3 astetta aina kun sen määrä kaksinkertaistuu, kuten Laaksonen väittää. IPCC on Suomen ilmatiedettä varovaisempi ja puhuu realistisen TCS-arvon mukaan arvioituna 1,4-2,2 C-asteesta.

Tieteen piirissä on tutkittu, että CO2:n ilmastoherkkyyden väheneminen on voimakkaasti logaritminen, eli sen lämpöä pidättävä vaikutus (säteilypakote) vähenee voimakkaasti logaritmisesti CO2 -pitoisuuden lisääntyessä. Suurimmillaan CO2:n lämmönpidätyskyky on noin 100 ppm pitoisuuteen asti, jolloin se on merkittävä ilmastokaasu, mutta tämän jälkeen pitoisuuden noustessa, se on varsin heikko kasvihuonekaasu lisääntyneen CO2-pitoisuuden osalta, kuten kuva ja sen teksti osoittavat. Tosin tästä on monta eri laskelmaa, koska asia ei ole yksiselitteinen.

Lisäys 16.4.2020

Vastauksen edelliseen viestiin Ari Laaksonen käski kertomaan kuvan palkit seitsemällä!

Käyty keskustelu osoittaa sen, että FMI ei ole perehtynyt CO2:n ilmastoherkkyysmääritelmiin ja käyttävät propagandistisessa mielessä sellaista lämpötila-arvoa + Lapinlisä päälle, joka ei ole edes mahdollinen.

Kaiken kaikkiaan FMI;n jakamat ilmastoherkkyyskuvat eivät rimmaa oikein CO2 / edelliset lämpökaudet ja jäähtymiset kanssa. FMI:n todistelu tämän viimeisimmän lämpenemisjakson pohjalta on epätoivoista, mutta uppoaa kyllä ihmisiin, jotka eivät ajattele, vaan pelkästään uskovat kaikkeen, mitä heille syötetään.

Sama Suomen pisimpään lämpötiloja mitanneen Kaisaniemen mittausaseman arvoilla laskettuna.

6. CO2:n ilmastoherkkyyden tutkijoita

Tähän CO2:n ilmastoherkkyysasiaan liittyvään tutkimukseen ovat osallistuneet useat suomalaiset tutkijat. Yksi heistä on tri Antero Ollila, jonka mukaan CO2 on varsin heikko kasvihuonekaasu nykyisillä pitoisuuksilla, kuten edellinen kuvakin kertoo, linkki. Lisäksi hänen näkemyksensä mukaan IPCC tuplaa kasvihuonekaasujen vaikutuksen kahdesti, linkki.

Myös professorit Sarkomaa ja Ruottu ovat arvioineet ilmastoherkkyysasiaa linkki, mutta koska lopputulos on erilainen kuin IPCC:n julistama tieteellinen fakta 2-4,5 C, nämäkin henkilöt ovat tieteenkieltäjiä ja denialisteja. Ja varsinkin kaikki ne internetin alustat ovat huonoja, joissa heidän tutkimuksistaan puhutaan, mikä on yksi yleisimmistä asioista, johon IPCC:n lukitseman teorian puolustajat aina puuttuvat. Näin ilmeisesti siksi, etteivät he kykene arvioimaan näiden tieteellisten tutkimusten varsinaista sisältöä.

Myös kaksi suomalaistutkijaa Turun yliopistosta, Jyrki Kauppinen ja Pekka Malmi, ovat julkaisseet tutkimuksen “No experimental evidence for the significant anthropogenic climate change” (ei kokeellisia todisteita merkittävästä ihmisen toimintaan pohjautuvasta ilmastonmuutoksesta). Tutkimus löytyy Cornellin yliopiston sivustolta. Tutkimuksessaan he toteavat, että IPCC:n mallien ilmastoherkkyys (climate sensitivity), eli keskimääräinen lämpötilan muutos maapallolla hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa, on kokonaisen suuruusluokan verran (”one order of magnitude”) liian korkea, koska pilvien vaikutus ei ole mukana ilmastomalleissa. Näin tutkijat katsovat osoittaneensa, että kansainvälisen ilmastopaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) käyttämissä mallinnuksissa ei oteta huomioon pilvipeitteen vaikutuksia globaaleihin lämpötiloihin. Tämä on heidän mukaansa johtanut ihmiskunnan tuottamien kasvihuonekaasujen vaikutuksen yliarviointiin. Tästä syystä hekin ovat lysenkolaisen ilmatieteen mukaan tieteenkieltäjiä ja denialisteja, koska haastavat C02:n virallisen ainoan ja oikean 2-4,5 C totuuden omassa tieteellisessä tutkimuksessaan.

Tässä prof. Kauppinen esittelee fysiikan lakien mukaan lasketun ilmastoherkkyyden arvon 0.22°C. Tuo arvo on linkissä esillä kohdasta 8:00 eteenpäin. Alkukin kannattaa katsoa, niin pysyy paremmin kärryillä, linkki.
Toinen Kauppisen avoin luento oli Ilmastosi 2020 seminaarissa, linkki. Kannattaa katsella nämä fysiikan professori Kauppisen luennot ja muodostaa oma mielipide, koska fyysikko ja kemisti oli Svantte Arrheniuskin, joka on noussut ilmatieteen jumalolennoksi tässä CO2-asiassa.

6.1 Ilmaston herkkyystarkastelu (Mauri Timonen)

Tämä on eri asia kuin CO2:n ilmastoherkkyys, mutta jos ilmasto viilenee lähivuosikymmeninä 1-2 asteella, eli jos on viileämpää kuin esiteollisen aikakauden alussa ja jos CO2-pitoisuus edelleenkin nousee kuten on odotettavissa, päädytään lopulta jopa negatiiviseen herkkyyslukuun!

Kuvaavaa on, että tässäkin tapauksessa aloitetaan herkkyyslukulaskenta esiteolliselta ajalta, jotta se mahdollisimman hyvin palvelisi IPCC:n lukitsemaa yhtä ja ainoaa totuutta.

Lämpötila on kuitenkin vaihdellut vuosituhansien ajan samalla tavoin muutaman asteen haarukassa kuin viime vuosisatoinakin, vaikka CO2-pitoisuus on pysynyt lähes muuttumattomana (260-280 ppm). Jos näille lämpötilavaihteluille lasketaan herkkyyslukuja, heiluvat arvot -500 ja +500 välillä. Vasta esiteolliselta ajalta saadaan muutaman yksikön haarukkaan mahtuvia lukuja. Mauri Timosen luento Ilmastosi seminaarissa 2020 linkki.

Tällä tavalla laskettujen herkkyyslukujen merkitys holoseenin ilmastovaihteluiden selittäjänä kaatuu omaan mahdottomuuteensa, koska hiilidioksidi ja lämpötila eivät korreloi keskenään.

7. Muita suomalaisia lysenkolaisen IPCC:n luoman ilmatieteen tieteenkieltäjiä, eli oman tieteenalansa tieteellisten tulosten puolustajia

YLE käyttää lievempää ilmaisua ”Ilmastoepäilyn kylväjät” näistä eri tieteenalojen tieteentekijöistä ja ilmastoherkkyyden tutkijoista, joiden tekemien tieteellisten tutkimusten lopputulokset eivät vastaa IPCC:n lukitsemaa yhtä ja ainoaa totuutta, joka on täysin pyhä asia sen suhteen, ettei sen olemassaoloa saa vaarantaa väärillä tutkimustuloksilla, eikä muutenkaan siitä epäilevästi puhumalla.

Huimimmat salaliittoteorioiden kannattajat väittävät, että kaikki nämä omia tutkimuksiaan tekevät eri tieteenalojen tutkijat ja tiedemiehet ovat CO2-teollisuuden palveluksessa, koska he eivät saa IPCC:n lukitseman CO2 ilmastoherkkyyden ja siitä kuvitelluksi johtuvien äärisää- yms. asioiden mukaisia lopputuloksia, eivätkä edes sovita tutkimustensa lopputuloksia IPCC:n lukitsemaan antropogeeniseen moodiin.

7.1 Professori Kari Mielikäinen sekä tutkijat Mauri Timonen ja Samuli Helama

Kari Mielikäinen ja Mauri Timonen ovat tehneet suuren virheen siinä, että ovat pohjoisen puiden kasvusta ja lustoista tehneet tieteellistä tutkimusta ja mallintaneet pohjoisen ilmaston vaihteluita puiden kasvun perusteella, mutta ovat saaneet sellaiset lopputulokset ilmastotutkimuksistaan, jotka eivät istu IPCC:n julistamaan yhteen ainoaan ja oikeaan totuuteen. Tästä syystä heidänkin tutkimuksiaan vähätellään kaikin tavoin. FMI:n tieteellinen johtaja sanoo sitä jopa hömpäksi, eli näin sitä tieteen parissa arvostetaan toisia tieteitä ja muiden tekemää valtavaa tutkimustyötä. Siellä ei siis päde yksi tärkeä arvo ”arvostamme toisiamme”, kun on vahvimman IPCC:n valtauskon edustaja. Professori Mielikäisen metsiin liittyvä luento Ilmastosi 2020 seminaarissa, linkki sekä ilmastoon liittyvä Paavo Väyrysen haastattelu/Mielikäinen linkki: https://www.youtube.com/watch?v=WfA4hn_kPLs sekä Timonen https://www.youtube.com/watch?v=95NB4KsHR3Y

Vaikka virallinen ilmatiede tuolla tavoin vähättelee dendrokronologiaa, siltikin LUKE:ssa on tehty valtavasti työtä tämän tieteensaran piirissä, joka on ainutlaatuista ilmastohistoriaa, koska puun vuosilustot kertovat ilmasto-oloista jopa yhden kalenterivuoden tarkkuudella. Missään muussa aineistossa ei ole yhtä kauas menneisyyteen näin tarkkaa aikasidonnaisuutta. Tarkkuuden ansiosta pääs­tään kärrylle menneiden aiko­jen ilmastovaihteluista. Lapin mäntyjen vuosilustoista on rakennettu Lukessa yli 7 600 vuoden mittainen lustokalenteri, johon voidaan verrata erilaisia historian tapahtumia. Kalenteri kuuluu maapallon pisimpiin. Ilmaston muutosten tulkinnassa lustokalenteria pidetään erityisen hyvänä, koska Lapin metsiin ei ihminen menneinä vuosisatoina vielä paljoa vaikuttanut.

Itse asiassa lustot ovat koko ilmastohistorian tutkimuksen kulmakivi, jota tieteellinen johtaja Laaksonen ei mitä ilmeisimmin ymmärrä, eikä sitä, että hänen omien ilmastouskomuksiensa kulmakivi – Mannin lätkämaila- on rakennettu lustokalenterista.

Tämä ilmastotieteen taholta hömpäksi sanottu yli 7600 vuotta pitkä lustosarja on syntynyt kansainvälisen tutkijayhteistyön tuloksena. Lustokalenterin valmistumista pitkään vaikeuttanut näytteetön ajanjakso välillä 350–170 ennen ajanlaskun alkua umpeutui vasta vuonna 1999 yhdeksän maan yhteisessä EU-projektissa.

Lustojen kautta on selvitetty myös Kalifornian kuivat kaudet

Jo vuonna 1915 julkaistussa Kalifornian lustokalenterissa näkyy 1900-luvun alun nopea ilmaston lämpeneminen.

Lustotutkijoiden mukaan edessä on kolme vaihtoehtoa, joissa ilmasto menee tulevaisuudessa A) IPCC:n lukitseman ainoan tieteellisen totuuden mukaan, B) puiden kasvun syklisyyden mukaan tai C) aurinkotieteen viitoittamalla tiellä

C-kohdan aurinko on ainoa asia, joka lämmittää maapalloa, eli on sen ainoa energialähde. Auringon aktiivisuuden vaihtelu näkyy selkeästi historian kylmien ilmastojaksojen kohdalla sekä 7600 vuoden pituisessa vuosilustokalenterissa. IPCC ja ilmatiede ylipäätään pitää aurinkoa täysin mitättömänä tekijänä maapallon ilmastovaihteluiden suhteen, eikä usko tulevaan aurinkominimiin ja 2040 paikkeille ennustettuun pieneen jääkauteen. IPCC:n mukaan auringon osuus nykyiseen ilmaston lämpöjaksoon on vain noin 1 %. Mikä lie sitten ollut syynä aiempiin lukuisiin vastaaviin ja vielä lämpöisempiinkin ilmastojaksoihin, jolloin Grönlantikin oli viikinkien vihreä asuttu maa, se jää meille ikuiseksi arvoitukseksi, jos sen selvittäminen on IPCC:stä tai ilmatieteestä ylipäätään kiinni?

7.2 Risto Jalkanen

Metsäntutkijat selvittävät mennyttä ilmastoa paitsi dendrokronologian myös neulasjälkimenetelmän avulla. Tässä asiassa kaksinkertainen tri Risto Jalkanen on tehnyt mittavan työn, kun on neulasista mallintanut 1200 vuoden ilmastosarjan. Myös Risto Jalkanen on edellisten ilmastotutkijoiden tapaan leimattu tieteenkieltäjäksi ja denialistiksi, koska hänenkään tutkimustyönsä tulokset eivät ole IPCC:n yhden ja ainoan ilmastoherkkyystotuuden mukaisia, eikä Järvinenkään ole alkanut niitä sen mukaisiksi väärentämään.

Risto Jalkasen neulasjälkitutkimusten mukaan maapallon ilmasto on viimeisen 1200 vuoden aikana vaihdellut noin 7 asteen verran ja ilmastonmuutoksia on ollut parikymmentä kertaa. Samoilla linjoilla ovat puiden kasvun syklisyyttä tutkineet lustotutkijat.

Samoilla linjoilla näiden ilmastotieteen tutkimusten kanssa oli ilmatiede 1938 ja 1938. Oikean alakulman tekstin mukaan varsin realistejakin olivat.

Ja hyvinhän ne Risto Jalkasen tutkimukset osuvat tunnettujen ilmastohistoriallisten tapahtumien kanssa yhteen.

Lisäksi Risto Jalkanen on ollut mukana selvittämässä Tornionjoen jäidenlähtöä, joka on tasaisesti aikaistunut yli 300 vuoden ajan noin kahdella viikolla.

Tämä tutkimus oli IPCC:n lukitseman ilmastoherkkyysasian kannalta niin äärettömän arka asia, että Metla on poistanut sen internetistä.

Näin se palautuminen näkyy jäidenlähdön aikaistumisenaVähän ovat ottaneet takapakkia keväät Tornionjoella 2000-luvulla

7.3 WMO:n johtaja ja ilmastoguru Petteri Taalas

Ilmatieteen guruksi ristitty Petteri Taalas on heittänyt kaikkein rankimman arvion lämpötilannoususta. Koska Taalas on maailman ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja, hänellä täytyy olla vankkaa CO2-ilmastoherkkyystietoa taustalla, kun on arvionsa tehnyt. Tätä ilmastogurun antamaa arviota ei ole sanottu denialistiseksi, vaikka se ei osu IPCC:n viralliseen RCP 2-4,5 C ennustukseen, koska kukaan ei voisi kuvitella, että tämän tason henkilö sortuu liioittelemaan lämpenemisasiaa ja sitä kautta luomaan ilmastohysteriaa ja -propagandaa.

Taalaksen mukaan arktinen alue lämpenee jopa 20 asteella.

Vaikka Petteri Taalas antaa omia tieteen näkemyksiään tähän IPCC:n lukitsemaan 2-4,5 C:n CO2 RCP -ennustuksiin liittyen, ollaan tiedemiespiireissä siinä määrin huolissaan IPCC:n lukitsemasta 2-4,5 C:n RCP-ennustuksesta, että 500 tiedemiestä eri puolelta maailmaa lähettivät YK:n pääsihteerille kirjeen, jossa tätä IPCC:n arviota sanottiin liian suureksi ja yliampuvaksi. Linkki
Tästä kokonaisuudesta on mm. Ossi Tiihonen kirjoittanut blogikirjoituksen

Samoin tekivät 30 000 amerikkalaista tutkijaa, linkki

”Ei ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että ihmiskunnan tuottamat hiilidioksidi, metaani tai muut kasvihuonekaasut aiheuttaisivat nyt tai tulevaisuudessa katastrofaalista lämpenemistä tai muutosta maan ilmakehässä. Sen sijaan on olemassa merkittävää tieteellistä näyttöä siitä, että ilmakehän lisääntyvä hiilidioksidi tuottaa monia hyötyjä kasvien ja eläinten elinympäristöille. ”

7.4 Professori Antero Järvinen

Professori Antero Järvinen toimi Kilpisjärven tieteellisen tutkimusaseman pitkäaikaisena johtajana, jolloin hän teki sellaisia havaintoja Lapin luontoon liittyen, että ne ovat IPCC:n julistaman totuuden vastaisia ja siksi joutui FMI:n ja muun 2-4,5 C:n CO2:n RCP-ennustuksiin uskovien epäsuosioon. Siitä tuskastuneena hän kirjoitti aikalaiskuvauksen nykytieteen tilaan liittyen, joka on aikalaiskuvaus 2000-luvun alun tieteen tilasta, kuten tämä blogikin tulee osaltaan olemaan.

”Kuinka te saatoitte, tiedeihmiset, media, ympäristöjärjestöt, poliitikot, kaikki! Pitämällä keinotekoisesti hengissä yliampuviin tietokonemalleihin perustuvaa tulevaisuudenkuvaa te rapautitte kansalaisten luottamusta kriittiseen, itseään korjaavaan ja vapaaseen tieteeseen, joka oli ollut sivistyksemme kulmakivi viimeiset 500 vuotta. Parissa vuosikymmenessä ilmastouskontonne hukkasi ison osan renessanssin perintöä.
Tulevat sukupolvet saattavat ihmetellä, kuinka järjen aikakaudesta siirryttiin järjettömyyden aikakauteen. ” Linkki

Toki professori Järvinen sen lisäksi että arvostelee, kirjoittaa myös menneestä ilmastohistoriasta. Mutta kun senkin tekee väärin, eikä kirjoituksellaan tue sitä IPCC:n ja WMO:n väittämää, että nyt elämme lähihistorian kuumimpia aikoja, niin on denialisti. Professori Antero Järvisen luento ilmastosi 2020 seminaarissa, linkki.

Tässä linkit professori Järvisen kuvaamaan ilmastohistoriaan, osa 1 ja osa 2.

Lapin ilmastoa ja siihen liittyviä havaintoja hän on hienosti kuvannut tässä kirjoituksessaan, linkki.

FMI:n tieteellisen johtajan Ari Laaksosen mukaan professori Järvinen höpisee.

7.5 Aurinkotiede

Suomen ilmatiede lyttää monin auringonkin vaikutuksen maapallon ilmastoon. Johtajan suulla sanottuna vain ihmisen päästämä CO2 on vaikuttanut maapallon ilmastoon 1960 lähtien. Siis siitä ajasta lähtien, kun Michael Mann katkaisi puiden lustojen ilmastosarjan, joka alkoi mennä väärään suuntaan, ja liitti lustoproxyn perään instrumentti mittauslukemat.

Aurinkotieteellistä ilmastotutkimusta edustava professori Mursulankin on tuskastunut lysenkolaiseen ilmatieteeseen.

8. Yhtymäkohtia historiaan

Yhtymäkohtia historiaan löytyy myös ilmatieteestä, joka väittää olevansa 100 % oikeassa ja siksi heihin pitäisi uskoa, kun niin väittävät ja tuomitsevat muut tieteet hömpäksi, jotka uskaltavat tuoda esille eriäviä näkökulmia omien tieteellisten tutkimusten pohjalta.

FMI:ssä nimittäin jatkuu lysenkolainen perinne. Se kun aikanaan Neuvostoliiton lehdistökin raportoi Lysenkon suurista menestyksistä, vaikka ne usein päättyivätkin epäonnistumiseen.

Ihan kuten Ari Laaksonen edellisen kappaleen mukaan, Trofim Lysenko tuomitsi mielellään akateemiset tiedemiehet ja geneetikot ja väitti, että heidän eristetty laboratoriotyönsä ei auttanut neuvostokansaa. Hän ei yleensä Laaksosen tapaan vaivautunut puolustamaan teorioitaan tieteellisin argumentein, vaan saattoi syyttää kritisoijiaan esim. sabotaasista. Koska Lysenko oli päässyt Stalinin suosioon, tällainen syytös johti helposti Lysenkoa kritisoineiden virasta erottamiseen, vangitsemiseen tai jopa teloittamiseen. Vuoden 1930 puhdistuksissa tuhansia maataloustieteen tutkijoita vangittiinkin. Suomessa ei vielä olla tässä pisteessä, mutta punavihreä politiikka ohjaa Suomea kohti tämän mahdollistavaa punavihreää totalitarismia.

Erään professorin sanoin; ei mene kovin pitkään, kun niin suuri osa kansasta nauraa Ilmatieteenlaitoksen ja Laaksosen lietsomalle ilmastohysterialle, että hysteerikot vetäytyvät hiljaisuuteen häpeämään ja murjottamaan kansan julmuutta. Niin muuten kävi toveri Trofim Lysenkollekin ja jopa yhden totuuden Neuvostoliitossa.

Asia on huomattu myös ulkomaisissa tiedemiespiireissä.